Ikääntyvässä yhteiskunnassamme on hoidon- ja hoivantarpeen lisäksi alati kasvavat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset. Vuonna 2023 toimintansa aloittaneiden hyvinvointialueiden ensimmäisenä toimintavuotenaan tuottama merkittävä alijäämä on pakottanut julkiset sote-palvelunjärjestäjät entistä tiukempaan säästölinjaan, ja tämä on valitettavasti nähtävissä palvelun saamisessa ja laadussa. Monen suomalaisen mieliin on piirtynyt kuva siitä, että yhteiskunta kyllä antaa kaikille ne palvelut, joita tarvitaan. Tämä kuva on nykypäivänä kuitenkin väärä. Hyvinvointialueiden kriteerit sosiaali- ja terveyspalveluiden myöntämiselle ovat kiristyneet. Tämän myötä esimerkiksi kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen piiriin pääseminen vaikeutuu. Jopa ihmiset, jotka ovat jo näitä palveluja saaneet, saattavat jäädä kriteereiden ulkopuolelle ja ilman palveluita.
Nämä yhteiskunnalliset muutokset johtavat siihen, että hoivatyö on pikkuhiljaa palaamassa pääsääntöisesti perheiden ja yhteisöjen vastuulle. Kuten ennen hyvinvointiyhteiskunnan syntyä ja nousua, tulee perheiden vastuulle lasten tai lastenlasten hoivan lisäksi myös ikääntyvien vanhempien tai isovanhempien hoiva. Samanaikainen valtion tavoite työurien pidentämiseen voi johtaa perheitä esimerkiksi tilanteisiin, joissa vielä työssäkäyvät myöhäiskeski-ikäiset auttavat sekä lastenlastensa että ikääntyvien vanhempiensa hoidossa. Toisaalta työssäkäyvät pienten lasten vanhemmat voivat olla niin lastensa kuin vanhempiensa tai isovanhempiensa hoivasta vastuussa. Hyvinvointiyhteiskuntaa edeltävästä ajasta poiketen asumismuotonamme on tällä hetkellä hyvin harvoin useiden sukupolvien asuminen samassa osoitteessa tai pihapiirissä. Perheenjäsenet voivat asua hyvinkin etäällä toisistaan, ja tämä luonnollisesti voi hankaloittaa perheiden sisäistä hoivatyötä entisestään.
Hankalimmassa asemassa saattavat kuitenkin olla perheettömät ikäihmiset. Ihmiset, jotka jo tarvitsevat apua arkisissa toiminnoissaan, mutta eivät vielä täytä kotihoidon kriteereitä, tai joiden hoivantarpeeseen ei kotihoidon palvelut riitä. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa 4.1.2024 julkaistussa artikkelissa lapseton leskirouva Anneli Salonen ilmaiseekin huolensa siitä, kuka hänestä huolehtii, jos yhteiskunnan järjestämät palvelut eivät kosketa häntä.
Yhteiskunnalliseksi onneksemme yksityissektori on jo aiemmin lähtenyt julkisen rinnalle paikkaamaan tätä hoivantarpeen ja -tarjonnan välistä kuilua. Oikeastaan kaikki samat hoivapalvelut, joita julkiselta sektorilta on saatavissa, ovat tarjolla myös yksityisten tuottamana – ja enemmänkin! Yksityiset palveluntarjoajat pystyvät täyttämään nekin tarpeet ja toiveet, jotka julkiselta on enemmän tai vähemmän leikattu palvelutarjonnasta. Esimerkiksi kotipalvelun tukipalveluita tarjoaa asiakkaillensa enää ani harva julkinen palvelunjärjestäjä, ja tällöinkin palvelunsaajiksi on yleensä tiukasti rajattu erittäin pienituloiset. Julkinen palvelujärjestelmämme siis nojaa voimakkaasti väestön hoivantarpeen täyttämisessä yksityisiin palveluntuottajiin sekä perheisiin ja yhteisöihin.
Hoivapalveluiden ostamisessa yksityiseltä palveluntuottajalta onkin sellaisia etuja, joita ei välttämättä tule päällimmäisenä ajatelleeksi: palvelutarjonta ei ole rajoittunut samankaltaisiin tiukkoihin kriteereihin, kuin julkisella palveluntuottajalla. Asiakas voi joustavasti ostaa tarvitsemiaan ja toivomiaan palveluita haluamassaan laajuudessa. Asiakas saa vapaasti valita viikonpäivät ja kellonajat, joina hän palveluita haluaa, sekä vaikuttaa itselleen sopivan työntekijän valintaan. Omasta tutusta työntekijästä/työntekijätiimistä tulee tärkeä kumppani arjessa. Lisäksi asiakas voi valtuuttaa palveluntuottajan järjestämään hänelle nekin palvelut, jotka eivät kuulu palveluntuottajan omaan tarjontaan.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, yksityisen palveluntuottajan toimesta täytetty hoivantarve ja tältä saadut laadukkaat palvelut vähentävät niin ikääntyvän asiakkaan yksinäisyyttä, kuin asiakkaan ja perheensä huolta hänen hyvinvoinnistaan. Ostamalla hoivapalveluita ikääntyvän omaiset voivat sekä helpottaa omaa taakkaansa tämän hoivasta että vapauttaa ikääntyvän kanssa vietettyä aikaa asioiden ja kodin hoitamista tärkeämpään käyttöön – laadukkaaseen läsnäoloon yhteisissä hetkissä.
Anni Helanti,
Palvelujohtaja, Kotona Asuen Seniorihoiva
