Monen eläkkeelle jäävän arki on aktiivista ja aikataulutettua. Kun ikää tulee lisää, on kuitenkin lupa antaa vauhdin tarvittaessa hidastua. Erilaiseen elämänrytmiin ja tavoitteisiin sopeutuessa on hyvä muistaa lempeys itseään ja ymmärrys jaksamistaan kohtaan. Välillä voi olla tarpeen arvioida voimavarat uudelleen, ellei energiaa tunnu riittävän totuttuihin tapoihin tai terveyssuositusten noudattamiseen samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Miten suhtautua muuttuvaan, ikääntyvään itseensä hyväksyvämmin? Mihin tarvitaan uudenlaista asennetta? Entä mihin on syytä – ja aivan ymmärrettävää – pyytää apua?
Sopivaa liikettä
Liikkuminen on edullinen yleislääke moneen vaivaan. Iän karttuessa mielikuvaa liikunnasta on kuitenkin tarpeen muovata voimiinsa sopivaksi. On hyvä tunnistaa oman jaksamisensa rajat, jotka voivat olla aivan erilaiset kuin saman ikäisellä naapurilla. Kaikki vanhenevat yksilöinä, ja jokaisen keho on erilainen kokoelma liikkumisen, ravinnon, perimän, terveiden päivien ja sairauksien lopputuloksia.
Liikkumisen ei tarvitse olla kivun rajoilla häilyvää reuhtomista. Se voi olla hyvää tekevä, lempeä elämys, jonka aikana näkee ja kokee uutta. Kunnolleen sopivia liikuntamuotoja ja määriä voi tarvittaessa pohtia lääkärin, terveydenhoitajan tai fysioterapeutin kanssa.
Vesi on liikkumiseen hyvä elementti, sillä se pehmentää liikkeitä, kannattelee ja tarjoaa lihaksille vastusta. Moni ikäihminen valitseekin uinnin tai vesijuoksun, jos kuivalla maalla kuntoileminen tuntuu nivelissä liian voimakkaina tärähdyksinä. Vaikka muutoin tarvitsisi rollaattoriin tukea pienilläkin matkoilla, vedessä pääsee liukumaan ja kellumaan kevyesti.
– Tämä on nykyisin ainoa minulle sopiva liikuntamuoto. Uimahallikäynneillä hoivanantajan kanssa pääsen samalla nauttimaan saunan lämmöstä, kun en kotona yksin lämmittele saunaa, iloitsee juuri 90 vuotta täyttänyt senioriasiakas.
Tutkimuksissa on todettu, että luonnossa liikkuminen hoitaa sekä kehoa että mieltä. Luontokokemukset ja vuodenajan vaihtelun seuraaminen voivat myös toimia kipinöinä, jotka innostavat muistelemaan. Tutut luonnonilmiöt saattavat palauttaa mieliin rakkaita muistoja elämän varrelta. Eräs senioriasiakkaamme katseli mielissään kauniin lumista pihaansa ja muisti yhtäkkiä miltei 80 vuoden takaa jäällä järjestetyt hevoskilpailut. Jännitys ja pakkanen olivat huipussaan.
– Siihen aikaan oli vielä kunnon talvia. Paikalle tuli paljon väkeä, ja olihan se hienoa, kun meidän hevonen juoksi melkein joka vuosi voittajaksi.
Arki pitää aktiivisena
Kun tavoitteet ovat kohdillaan, liikunta ylläpitää peruskuntoa ja voi taata seniorille lisää vuosia omassa kodissa. Mahdollisimman pitkän kotona asumisen etuihin kuuluu, että se ylläpitää vanhuusiän aktiivisuutta käytännön syistä: on käveltävä, laitettava ruokaa ja käytävä asioilla. Arjen puuhat ovat parasta hyötyliikuntaa, sillä niiden ohessa tulee huomaamatta huolehtineeksi kunnostaan.
Säännölliset kauppareissut ostoskeskuksessa olivat erään asiakkaamme viikon kohokohta. Askeleita kertyi säällä kuin säällä, ja alusta oli taatusti tasainen ja turvallinen kulkea rollaattorilla.
– Täällä on niin ihana kulkea ja katsella, mitä kaikkea uutta sitä onkaan keksitty. Vaihtelu virkistää, kun välillä tulee vastaan kiinnostavia, uusia makuja kokeiltavaksi.
Erityisesti värien ihasteleminen ja vihannesten ja hedelmien runsaus toivat paljon iloa hänen elämäänsä. Samalla hän sai mukavan, pitkän juttutuokion hoivanantajansa kanssa – ja kotiin viemisiksi monen päivän ruokatarvikkeet.
On tärkeää olla realisti ja laskea tarvittaessa rimaa. Viikkosiivouksen sijaan moni pärjää mainiosti puolta harvemmalla siivousvälillä. Kohtuullisesta keventämisestä ei soimaa kukaan – ellei sitä erehdy tekemään itse.
– Mikäs hätä tässä on; siivoaa silloin kun jaksaa, totesi eräs seniori.
On myös oltava riittävän rohkea sanoakseen ääneen, mikäli arjen perusasioista huolehtiminen alkaa tuntua liian raskaalta. Kun on jo jaksanut paljon ja pitkälle, voi taputtaa itseään olalle ja luovuttaa osan urakasta nuoremmille. Moni turvautuukin arkipuuhastelussaan ystävän, sukulaisen tai esimerkiksi hoivanantajan apuun. Sen, mitä itse ei jaksa tai muista, voi hoitaa yhteistuumin ja rupatellen. Olon tekee turvalliseksi se, kun paikalla ja tukena on joku. Yksin ei tarvitse pärjätä väkisin.
