Jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö. Siksi kohtaamme myös ikääntymiseen liittyvät muutokset omaan, yksilölliseen tapaan ja tahtiin. Siinä, missä joku jättää ilomielin rientämisen vähemmälle, toisen voi olla hankalaa saada mieltään mukautumaan ikääntyvän kehon muutoksiin ja elämänrytmin hidastamiseen. Niin tärkeiltä kuin totutut tavat, rutiinit ja perinteet saattavat tuntuakin, niihin ei tarvitse panostaa samalla energialatauksella kuin ennen. Päivitykset ovat paikallaan.
Uuden elämänvaiheen muovaamisessa on apua luovuudesta ja joustavuudesta. Jos esimerkiksi terveyssuositukset naputtavat takaraivossa, saatetaan tarvita uusia, voimavaroihin sopivampia tapoja toteuttaa niitä. On tärkeää tarkastella jaksamistaan lempeällä, ymmärtäväisellä ja hyväksyvällä katseella. Viime kerralla käsittelimme blogissa liikkumista; tällä kertaa keskitymme sosiaalisuuteen ja ravitsemukseen.
Seurustelun sakramentti
Ihminen tarvitsee ihmistä. Ei ole heikkoutta hakeutua toisten seuraan. Vaikka työelämä jää taakse ja harrastukset vaihtuvat tai vähenevät, kannattaa sosiaalisia kontakteja pitää yllä vähintään kerran viikossa. Piristävä tapaaminen tai vähintään puhelinkeskustelu ja yhteinen nauru vapauttavat elimistöön dopamiinia, hyvän olon hormonia. Yksin jäämisen kokemus voi olla keholle pitkittynyt stressireaktio, joka vaikuttaa elämänpiirin kutistumiseen, mielekkyyden ja motivaation hiipumiseen sekä yleiseen jaksamiseen.
Kun päivitetään kuulumisia ikätovereiden kesken, on lupa jakaa hyvät ja huonot, hilpeät ja raskaat. Aina ei naurata, mutta sekin on sallittua. Elämä ei ole suoritus eikä vanheneminen ole kilpailu. Kun uskaltaa olla itse ensimmäinen, joka kertoo vaikkapa hankalasta vaivasta tai saamastaan diagnoosista, yllättäen saattaakin olla tarjolla kohtalotoveri ja vertaistukea, parhaassa tapauksessa jopa oloa helpottavia vinkkejä. Rehellisyys ja avoimuus ovat raju, mutta ilmaa puhdistava laji. On tärkeä taito osata katsoa myös ikääntyvää lähimmäistään lempeästi.
Yhteiseen pöytään
Niin ihanaa kuin onkin saada sukua kylään ja viettää aikaa yhdessä pitkän kaavan mukaan, se voi aiheuttaa ylivoimaista rasitusta – joka sitten mieluiten salataan. Vieraanvaraisuuteen liittyvät asenteet istuvat tiukassa: pitkän matkan vieraille täytyy tarjota ruokaa; vähintään kahvit on keitettävä kaikille kävijöille; mikä se sellainen talo on, josta joutuu nälkäisenä lähtemään…
Kohteliaat kansanviisaudetkin voi mukauttaa vointiinsa. Kaupoissa on monipuoliset valikoimat kahvileipää. Ei ole häpeä, jos ei itse leivo. Esimerkiksi pakastepullat saa pöytään helposti ja nopeasti. Kukaan ei pidä pullantuoksua tärkeämpänä kuin kohtaamista. Onneksi empaattiset vierailijat osaavat myös asettua iäkkäimmän asemaan ja tulla kahvipöytään kaupan kautta.
Toki myös hemmottelu ja erityisiksi valmistellut ruokailuhetket ovat sallittuja, jos omat akut latautuvat vieraiden lisäksi myös harvinaisista herkuista. Erään asiakkaamme suosikkeihin kuuluivat ravut. Rapukauden koittaessa hän hankki hoivanantajansa kanssa monta ämpärillistä saksiniekkoja, jotka pakastettiin kerta-annoksiksi rasioihin.
– Nyt on tärkein varattu valmiiksi. Täytyypä alkaa kysellä, milloin lähipiiri ehtisi käymään, niin pidetään pienet rapujuhlat.
Pakastamiseen turvauduttiin myös blinikutsujen järjestelyissä. Tarjolla olevan avun hyväksyminen ja pienissä osissa tekeminen mahdollistaa hieman vaativammatkin tarjoilut.
Luovaa tuunausta
Myös arjessa on lupa laskea rimaa. Harva loihtii eläkepäivinään yhtä vaativia ja aikaa vieviä ateriakokonaisuuksia kuin nuoruutensa päivinä. Jos ruoanlaitto tuntuu puurtamiselta tai ruokahalu ja makuaisti heikkenevät, keittiössä puuhailu saattaa jäädä vähiin. Kaupoissa on nykyisin hyvät valikoimat valmisaterioita, jotka voivat toimia joko osittaisena helpotuksena tai kokonaisvaltaisena ratkaisuna ruoanlaittopulmiin.
– Lapset ostavat minulle viikon ruoat kerralla. Nykyään on niin monta vaihtoehtoa tarjolla, että joka päivälle riittää eri sorttia, kertoo 90-vuotias senioriasiakkaamme mielissään.
Valmisaterian ei tarvitse olla koko ateria. Sitä voi yhdistellä luovasti esimerkiksi kasviksiin, raejuustoon tai keitettyyn kananmunaan, jolloin ravintoarvokin kohenee huomattavasti.
Monen senioriasiakkaamme arjessa ravitsemusasiat ovat keskeinen osa hoivanantajan käyntejä. Ruokalistaa ideoidaan, reseptejä tutkitaan ja etsitään, kauppalistaa laaditaan ja aterioita valmistetaan yhdessä. Aikataulun salliessa toisinaan myös ruokaillaan saman pöydän ääressä.
– Ihanaa, kun sain ruokaseuraa. Yksin ei mikään maistu yhtä hyvältä, totesi senioriasiakkaamme, kun pääsi maistelemaan hoivanantajan kanssa valmistettua uunikanaa ja höyrytettyjä kasviksia.
